(Ainiin, kuvituksena randomotoksia Madridin reissulta. En jaksa siitä nyt kirjottaa mitään kattavaa pätkää, mutta käveltiin superpaljon, ruoka oli hyvää ja oli muutenkin tosi ihanaa. Ihana miniloma, tykkään Espanjasta.)
Niin, Groningen itsessään sitten. Mun kaikki kaikista läheisimmät kaverit on oikeastaan jo lähteneet, yks seikkailee vielä ympäri Eurooppaa ja tulee ens viikolla sanomaan hyvästit, ennen kuin lähtee takas Brasseihin. Sen äiti asuu kuitenkin Hollannissa joten toivottavasti törmätään pian. Viimeisinkin "läheisin kaveri" lähti maanantaina, enkä oo oikein ehkä vielä sisäistänyt ajatusta, tässä on ollut niin kiire viikko. Sisäistämisellä tarkoitan ehkä että ei oo vielä tullut yksinäinen olo :D Toivottavasti ei tuukaan. On mulla onneks täällä vielä jäljellä kavereita (me leftovers :D), ja tietty Freark. Plus että tästä jäljelläolevasta ajasta tuun viettämään 1,5 viikkoa Suomessa, viikon Ruotsissa, lisäksi mut on luvattu opettaa purjehtimaan joten purjehdusreissu on luvassa, ja meillä on hotelli Maastrichtiin Frearkin kanssa ymsyms... Eli ei kai tässä kamalan tylsää ehdi tulla. Vähän oikeastaan odotan jo että kaupunki hiljenee, ihan vaan nähdäkseni mimmoinen se on. Hengailen vaikka sitten pulujen ja juoppojen kanssa, niitä molempia pyörii jo valmiiksi tossa mun kujalla... Nyt vaihtarit on pääasiassa jo häipyneet, ja ilmeisesti hollantilaisten opiskelijoidenkin pitäis häipyä tässä parin viikon sisään, vaikka viime päivinä ei kyllä oo ollut kauheasti mitään hiljentymisen merkkejä.
Niin, aika erilaisiahan nää kaksi elämää on olleet ja luulen että kulttuurishokki Suomeen muuttaessa voi olla pahempi kuin tänne muuttaessa. Tällä hetkellä koko ajatus tuntuu tosi absurdilta, enkä oikeestaan oo kauheesti halunnut miettiä koko asiaa. Jollekin sanoin, että melkein toivoisin että mun vikat viikot täällä olis tosi perseestä, niin olis paljon kivempi muuttaa. Mulla on todella ristiriitaiset fiilikset lähdöstä, toisaalta on i-ha-naa nähdä kaikkia kavereita, asua lähempänä perhettä ja saada hyvää asiakaspalvelua. Toisaalta tulee olemaan todella perseestä asua taas kaukana Frearkista, tottua tylsiin koulu-työ-urheilu-koti-rutiineihin ja yrittää totuttautua siihen mykkään ilmapiiriin, missä ihmiset hämmentyy tuntemattomien sanomista kohteliaisuuksista niin paljon, että vaan kävelee pois. Huoh. Kun sais jonkun sopivan sekotuksen näitä kahta maailmaa, niin olisin onnellinen.
Mutta kai se on vaan sitten totuttauduttava. Kaikkeen tottuu. Onneks on iso lauma rakkaita ympärillä, välillä pääsee unohtamaan mimmosia huipputyyppejä siellä odottakaan. Ja onneks mua jää tänne Hollantiin kanssa odottamaan yks aika huippu. :) Se on ollut jotenkin ihan liian kultainen viime aikoina, esimerkiks se oli alkuviikosta työmatkalla Haagissa ja sillä oli ylimääräistä aikaa niin se oli päättänyt mennä Lushiin etsimään mulle jotain kivaa. Oli kuulemma ollu tehokas myyjätyttö ja esitelly kaikki putiikin tuotteet (minkä luulen johtuneen siitä että se tosiaan oli työmatkalla eli sillä oli puku päällä, hahaa), ja se toi mulle sitten tuliaiseksi saippuaa kun muisti miten oon tilannut niitä aika monta kiloa viime vuosina :P Tykkään niin paljon tommosista pienistä yllätyksistä.
No menipä taas lässytykseks. Jotta ei jäis liian positiivinen maku suuhun, niin sanotaan nyt että VIHAAN TÄTÄ SÄÄTÄ (huolimatta siitä että tällä hetkellä ehkä paistaakin aurinko). On meinaan taas satanut neljä päivää putkeen, ja eilen kun olin oikein varmistanut semmosesta sadeööpilvisivustolta että pitäis olla kuivaa viideltä, niin eikö sitten puolimatkassa noin kello 17.08 räjähtäny joku universumin kokonen vesi-ilmapallo suoraan mun niskaan eli olin täysin läpimärkä kun pääsin perille. Lähetin Frearkille raivoviestin etten todellakaan muuta tänne sadehelvettiin i-ki-nä ellei se osta mulle loma-asuntoa jotain lämpimästä. Ja se vaan nauro!
Pusuja, ja nähdään parin viikon päästä!




