lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ei huolia, ei murheita, ei kiire mihinkään

Howdy!

Tunnelmat on aika otsikon mukaiset :) Viikko sitten oli viimeinen tentti josta ilmeisesti pääsin jopa läpi (lähes lukematta!), eli opiskelusaldo tältä vuodelta 55 pistettä ja nyt oon ansaitulla lomalla! Oon ylpee itsestäni, monella kaverilla nimittäin iski hollantitodellisuus päin naamaa kun tenteistä ei noin vaan päässytkään läpi. Kuulin sanottavan että Hollanti on ainoa Erasmus-maa, missä pitää oikeasti opiskella, ja sen voin kyllä allekirjoittaa. Mä oon vielä päässyt suht helpolla kun mun kurssit on olleet ekan ja tokan vuoden kursseja tai sitten vaihtareille tarkoitettuja (mitkä mun mielestä on olleet keskimäärin helpompia kuin "tavalliset", mutta jotkut on oikeasti istuneet kirjastossa 8h päivässä monen viikon ajan.

(Ainiin, kuvituksena randomotoksia Madridin reissulta. En jaksa siitä nyt kirjottaa mitään kattavaa pätkää, mutta käveltiin superpaljon, ruoka oli hyvää ja oli muutenkin tosi ihanaa. Ihana miniloma, tykkään Espanjasta.)



Tää kaupunki on viime viikkojen aikana alkanut muuttua. Toukokuussa ei vielä oikein tajunnut että ihmiset alkaa kohta lähteä, mutta tuntuu että koko kesäkuu oli yhtä pitkää hyvästiä. Ihmiset ei tietenkään lähde yhdessä rysäyksessä, vaan tiputellen, ja viimeisiä asioita on tehty niin paljon ettei kyllä huvita tehdä yhtään enempää. Viimeiset illalliset, viimeiset kahvittelut, viimeiset leffat ja viimeiset bileet... Ja mulla, hyvästien vihaajalla, on tietysti ollut kauheen mukavaa. :D Olis helpompaa jos ihmiset vaan lähtis, vaikka joidenkin bileiden jälkeen sanomatta mitään, mutta toisaalta olishan se kamalaa jos ei sais sanoa niitä viimeisiä sanoja ja i love youta ja see you soonia. Ne on helpompaa sanoa, kuin hyvästi. Oon oppinut kuitenkin, että maailma (ja varsinkin Eurooppa) on niin pieni paikka, että niihin parhaisiin ja tärkeimpiin tyyppeihin törmää ihan varmasti. Onneks on ollut jo koulutusta Helin ja Frearkin kanssa eli ei oo eka kerta kun on ikävä jotain toisessa maassa olevaa :P


Niin, Groningen itsessään sitten. Mun kaikki kaikista läheisimmät kaverit on oikeastaan jo lähteneet, yks seikkailee vielä ympäri Eurooppaa ja tulee ens viikolla sanomaan hyvästit, ennen kuin lähtee takas Brasseihin. Sen äiti asuu kuitenkin Hollannissa joten toivottavasti törmätään pian. Viimeisinkin "läheisin kaveri" lähti maanantaina, enkä oo oikein ehkä vielä sisäistänyt ajatusta, tässä on ollut niin kiire viikko. Sisäistämisellä tarkoitan ehkä että ei oo vielä tullut yksinäinen olo :D Toivottavasti ei tuukaan. On mulla onneks täällä vielä jäljellä kavereita (me leftovers :D), ja tietty Freark. Plus että tästä jäljelläolevasta ajasta tuun viettämään 1,5 viikkoa Suomessa, viikon Ruotsissa, lisäksi mut on luvattu opettaa purjehtimaan joten purjehdusreissu on luvassa, ja meillä on hotelli Maastrichtiin Frearkin kanssa ymsyms... Eli ei kai tässä kamalan tylsää ehdi tulla. Vähän oikeastaan odotan jo että kaupunki hiljenee, ihan vaan nähdäkseni mimmoinen se on. Hengailen vaikka sitten pulujen ja juoppojen kanssa, niitä molempia pyörii jo valmiiksi tossa mun kujalla... Nyt vaihtarit on pääasiassa jo häipyneet, ja ilmeisesti hollantilaisten opiskelijoidenkin pitäis häipyä tässä parin viikon sisään, vaikka viime päivinä ei kyllä oo ollut kauheasti mitään hiljentymisen merkkejä.
 
Oon myös tainnut itse muuttua. Tajusin tän eilen kun lähdin todella ekstempore ulos neljän ihmisen kanssa, joista yhden voisin luokitella mun kaveriksi, yksi oli semmonen naamatuttu jonka kanssa ei koskaan oikeastaan oltu juteltu, ja kahta en koskaan ollut tavannut aikasemmin. Pääosin tuntemattomia siis - mutta oli ihan sairaan kivaa, naurettiin, tanssittiin ja parannettiin maailmaa, ja ilta loppui pitseriaan kello 5. Täällä on todella oppinut heittäytymään, eikä uudet tilanteet enää hämmennä läheskään niin paljon kuin aiemmin. Niin paljon kaikkia outouksia on oppinut kestämään että luulen semmoisen Risto Reipas -neuvokkuuden kasvaneen aika paljon. Toivottavasti tää kaikki ei ole vaan vaihtoajan huumaa, olis kiva säilyttää osa tästä spontaaniudesta ja ajattelemattomuudesta myös Suomi-elämässä.

Niin, aika erilaisiahan nää kaksi elämää on olleet ja luulen että kulttuurishokki Suomeen muuttaessa voi olla pahempi kuin tänne muuttaessa. Tällä hetkellä koko ajatus tuntuu tosi absurdilta, enkä oikeestaan oo kauheesti halunnut miettiä koko asiaa. Jollekin sanoin, että melkein toivoisin että mun vikat viikot täällä olis tosi perseestä, niin olis paljon kivempi muuttaa. Mulla on todella ristiriitaiset fiilikset lähdöstä, toisaalta on i-ha-naa nähdä kaikkia kavereita, asua lähempänä perhettä ja saada hyvää asiakaspalvelua. Toisaalta tulee olemaan todella perseestä asua taas kaukana Frearkista, tottua tylsiin koulu-työ-urheilu-koti-rutiineihin ja yrittää totuttautua siihen mykkään ilmapiiriin, missä ihmiset hämmentyy tuntemattomien sanomista kohteliaisuuksista niin paljon, että vaan kävelee pois. Huoh. Kun sais jonkun sopivan sekotuksen näitä kahta maailmaa, niin olisin onnellinen.




Mutta kai se on vaan sitten totuttauduttava. Kaikkeen tottuu. Onneks on iso lauma rakkaita ympärillä, välillä pääsee unohtamaan mimmosia huipputyyppejä siellä odottakaan. Ja onneks mua jää tänne Hollantiin kanssa odottamaan yks aika huippu. :) Se on ollut jotenkin ihan liian kultainen viime aikoina, esimerkiks se oli alkuviikosta työmatkalla Haagissa ja sillä oli ylimääräistä aikaa niin se oli päättänyt mennä Lushiin etsimään mulle jotain kivaa. Oli kuulemma ollu tehokas myyjätyttö ja esitelly kaikki putiikin tuotteet (minkä luulen johtuneen siitä että se tosiaan oli työmatkalla eli sillä oli puku päällä, hahaa), ja se toi mulle sitten tuliaiseksi saippuaa kun muisti miten oon tilannut niitä aika monta kiloa viime vuosina :P Tykkään niin paljon tommosista pienistä yllätyksistä.

No menipä taas lässytykseks. Jotta ei jäis liian positiivinen maku suuhun, niin sanotaan nyt että VIHAAN TÄTÄ SÄÄTÄ (huolimatta siitä että tällä hetkellä ehkä paistaakin aurinko). On meinaan taas satanut neljä päivää putkeen, ja eilen kun olin oikein varmistanut semmosesta sadeööpilvisivustolta että pitäis olla kuivaa viideltä, niin eikö sitten puolimatkassa noin kello 17.08 räjähtäny joku universumin kokonen vesi-ilmapallo suoraan mun niskaan eli olin täysin läpimärkä kun pääsin perille. Lähetin Frearkille raivoviestin etten todellakaan muuta tänne sadehelvettiin i-ki-nä ellei se osta mulle loma-asuntoa jotain lämpimästä. Ja se vaan nauro!

Pusuja, ja nähdään parin viikon päästä!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

...

Joskus sitä ajattelee olevansa onnekas kun on saanut tutustua mahtaviin ihmisiin niin monesta eri maasta ja että on ystäviä ja perhettä vähän ympäri ämpäri niin että saa nähdä uusia paikkoja ja erilaisia ihmisiä kun vaan jaksaa varata lennot.

Tänään se on vaan PERSEESTÄ ja asuisin mielummin jossain Köyliössä pelkästään niiden Mun Ihmisten kanssa. Jo se että sais edes kaikki läheisimmät hetkeks samaan maahan ois aika saavutus. Yhdet itkuhyvästit tänään taas jätetty ja ties kuinka monet vielä edessä. Tuntuu ettei huvita enää edes tutustua keneenkään kun kaikkia on aina vaan ikävä. Muutan Siperiaan ja alan tekee lapsia, ne ei ainakaan voi jättää mua pariin vuoteen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Voihan masennus

Aiti, miksi et vaan laittanut mua johonkin kosmetologikouluun. Kirjotan just esseeta pohjois-Malin ihmisoikeuskriisista ja siita miten siella raiskataan ja tapetaan ja kidutetaan ja uhkaillaan ihmisia ja miten 300 000 ihmista on jo joutunut pakenemaan pakolaisleireille jossa olot on - yllatys yllatys - hirveet. Mua masentaa! Olisko paljon kivempaa olla porssimeklari tai asunnonvalittaja tai kampaaja. Olisko paljon kivempaa vaan tehda ihmisia iloseks tai tutkia jotain asioita joilla ei olis vaikutusta ihmishenkiin. Mutta toisaalta jarsisin varmaan oman kateni irti jos joutuisin kaikki paivat tuijottamaan jotain porssikayria tai valehteleen ihmisille miten erkkeri tuo tahan asuntoon ihanaa luonnonvaloa. Kai sita siis on vaan karsittava, itepa oon valintani tehnyt.

Mutta koko elama ei sentaan oo kurjuutta ja nalanhataa ja karsimista: ulkona on +25 astetta ja aurinkoa taydelta taivaalta. Ja ma lahden kohta tanssitunnille!

Lupaan kirjottaa vahan kattavampaa kuulumispaivitysta pian. Tai no en lupaa, voi olla etten ehdi kuitenkaan. On liian kiire syoda mansikoita, juoda kahvia (tai kaljaa) ulkona, nauraa niin etta itkettaa ja pussailla. Yritan kovasti olla stressaamatta kesatyon puutetta tai sita etta kaikki mun kaverit lahtee taalta about kuukauden-puolentoista paasta, mutta ajattelin etta jos ma oon yksin koko kesan ilman tekemista ni ainakin tuun olemaan a) yhta ruskee kuin lapsena ja b) hilliton lihaskimppu. Hah, ei paha!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ajateltavaa

Nyt en ehdi muuta kirjottamaan, mutta halusin jakaa tän videon. Tää on pyörinyt Facebookissa pari päivää, mutta tiedän että siellä on facevapaita ihmisiä lukemassa niin halusin että tekin näätte tän. Itse järjestöstä mä en kauheasti tiedä, mutta video on yksi hienoimmista "kampanjavideoista" mitä oon nähnyt! Kattokaa loppuun asti!


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Tehokasta välttelyä

Madrid-tj VIISI PÄIVÄÄ, mikä tarkottaa että mulla on myös se samaiset viisi päivää aika kirjottaa yks essee valmiiksi. Ei liene edes tarvetta sanoo että kirjottaminen ei oo alkanut, tosin pari kirjaa oon jo saanut luettua sitä varten. Eilen välttelin työntekoa tehokkaasti käymällä päivällisellä ulkona ja vähän kaupoilla, lisäksi oon siivonnut, pessyt pyykkiä ja nyt tulin bloggaamaan... Yhdeltä meen lounastamaan, neljältä tai viideltä pitäis mennä salille tai lenkille ja sit Freark tulee ja tehään jotain ruokaa. Eli perussetti, kattellaan sitä esseetä sit vaikka maanantaina!


Kuvituksena (whooooo kuvia!) pari huonoa kännykkäräpsyä viime viikon kukkamarkkinoilta. En vaan tajunnut ottaa niitä kuvia aiemmin, nää on otettu ihan just ennen sulkemisaikaa niin näissä ei kauheesti oo enää mitään... Mut koko keskusta oli täynnä kukkia, tosi hollantilaista. :D
 
Pääsiäinen hujahti ohi aika nopeesti. Perjantaina pyörittiin kaupungilla Frearkin, Wissen ja Gabyn kaa koko päivä, lauantaina yritin opiskella ja sunnuntaina menin Leeuwardeniin. Mitään kovin kummosta ei ollut suunnitelmissa, mummokaan ei tullu käymään. Oli aika erilainen pääsiäinen kun normaalisti, yleensä kun ollaan oltu perheen+mummon ja vaarin kanssa meillä tai mummolla syömässä, tai sit parina vuotena Helin luona Ruotsissa. Ei sillä että pääsiäinen olis mulle mitenkään suuri juhla (vaikka kaikki varmasti tiedätte miten kristinusko on mulle lähellä sydäntä... köh...), mut tuntu vaan erilaiselta.

 Tällä viikolla oon lähinnä vaan lukenu, lukenu ja lukenu, paitsi nyt eilen ja tänään tuntuu et motivaatio on täysin hukassa. Tiistaina tosin vietettiin kiva ilta, Michael, mun etelä-afrikkalainen kaveri (joka opiskelee Berliinissä), joka oli täällä syksyn, tuli pariks päiväks Groningeniin ja oltiin sit pienellä porukalla mun luona syömässä ja juoruamassa. Tarkotuksena oli alunperin lähteä myös ulos mut Michael oli kipeenä ja meitä muitakaan ei huvittanu, niin juotiin sit vaan joku neljä pulloa viiniä (neljään pekkaan) ja sanottiin yheltätoista moimoi. Oli kuitenkin tosi kivaa nähdä, ja kivaa kun tässä kuussa tulee myös pari muuta syksyn täällä opiskellutta tyyppiä käymään. 

Tää kevät on kyllä menny ihan järjetöntä vauhtia, jotenki paljon nopeemmin ku syksy. Tuntuu ettei oikein mitään ehdi tekemään ennenku on jo kesäkuun loppu ja kaikki lähtee, buu. Tai siis että se on jotenkin jo ihan nurkan takana vaanimassa! Mut ei auta itku markkinoilla, nyt lähen sinne lounaalle ja pitäkää peukkuja pystyssä et Madridissa on hyvä sää ;)

torstai 5. huhtikuuta 2012

No ei tullu tatskaa

Mutta kiitos vaan vahingonilosta kaikille ketkä meni lankaan, ajattelin että pienet sydämentykytykset on ihan hyvästä :P

Mulla oli eilen vapaapäivä! Tiistaina oli tentti ja sitä edeltävät vajaat parisen viikkoa vietin kirjaston penkkejä kuluttaen jopa sinne yhteentoista illalla, eli kauheesti ei mun elämässä ehtinyt tapahtua. Sosiaalinen elämä nyt oli lähinnä lounaalla/kahvilla/tauolla käymistä ja lauantaina mun luona oli pari kaveria kokkaamassa. Eilen aamulla heräsin ihan superiloisena ja siivosin kaksi tuntia ilman jättimäistä elintä otsassa, ilmeisesti mikä tahansa tekeminen mihin ei liity opiskelu, maistui :D Illalla Freark tuli tänne ja tehtiin sairaan hyvää ruokaa (possupihvejä, perunoita ja valkkarikastiketta), ja sit katottiin Julie&Julia. Julie ja se sen mies oli ihan ku minä ja Freark! Vaikka Freark väittääkin että löydän itteni jokaisesta leffasta jonka katon ja kirjasta jonka luen, niin minkäs teet kun ne vaan selvästi on seurannu mun elämää.

Freark lähti opiskelemaan, mut se tulee illalla takasin veljensä ja sen avovaimon kanssa, mun ei ilmeisesti pitäs tietää että ne aikoo viedä mut johonki raflaan (kai synttäri-illalliselle), tai siis en muista oliko se nyt Freark vai kuka joka sen möläytti joskus, mutta kai mä sitten esitän vähän yllättynyttä tai jotain... :D Ne jää yöksi kanssa, kivaa! Saa hyvällä tekosyyllä ostaa kaupasta kallista aamupalaa. Nyt taidan ite suunnata kirjastolle, täytyy ettiä vähän materiaaleja yhteen esseeseen. Lauantaina tai sunnuntaina meen Leeuwardeniin juhlimaan pääsiäistä, Beppe eli mummo tulee kai kanssa = pääsen hämmästyttämään loistavalla hollanninkielentaidollani! Hehe. Moi! 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Revelations

Mä en kovin monelle oo tainnut puhuakaan mun haaveesta ottaa tatuointi. Tottakai ohimennen oon joskus kavereiden kanssa sivunnut aihetta, mutta mitään kovin tarkkaa mulla ei koskaan oo ollut mielessä. Tän vaihtoajan aikana kuitenkin mä koen kasvaneeni ihmisenä niin paljon, että ajatus tuli mieleen vahvempana kuin koskaan. Mä puolileikilläni aloin suunnittella itse jotain kuvaa, mutta kaikki jotka mut tuntee, tietää miten huono piirtäjä olen. Niinpä mä ajattelin sitten että ottaisin mieluummin jotain tekstiä iholle.

Tatuointi kuitenkin on siinä iholla loppuelämän. Mun mielestä kylkitatuoinnit on hienoja - niin kauan kun niiden omistaja ei satu lihomaan tai iho veltostumaan. Kauheen näkyvälle paikalle mä en tatuointia haluaisi/halunnut, koska se saattaa rajoittaa työpaikan saantia niin paljon, varsinkin mun unelma-ammatteihin. Mun lopullinen päätös syntyi yhtenä iltana, kun Freark sanoi että mulla on söpöt jalat. Mä päätin tatuoida jalkaterääni mun mielestä maailman kauneimmat sanat...


 ...ja tossa olis lopputulos. Se on tossa aika punanen vielä, toi kuva on otettu just tatuoimisen jälkeen. Ja äiti, älä kauhistu, se studio oli tosi siisti ja kaikki neulat oli yksittäispakattu, ja tatuoija tosi mukava. Se ehdotti että ton love-sanan paikalle tulis punanen sydän, se kun kuitenkin on rakkauden symboli, ja mun mielestä se näyttää tosi hyvältä noin.


Tiedän että jotkut saattaa kauhistella tätä, mutta mulle on oikeestaan ihan sama. Tää tuntui oikealta ja mun mielestä tää on mielettömän kaunis, joten oon enemmän kuin tyytyväinen. Itseasiassa mä ajattelin varata parin kuukauden päähän vielä ajan, jotta saan tatuoitua Frearkin nimen tohon alle. Ollaan kuitenkin puhuttu jo naimisiinmenosta niin mä näen tän tavallaan ensimmäisenä askeleena todelliselle sitoutumiselle.


Inspiraatiosta saan kiittää mun alkuperäistä ideaa, jonka bongasin TÄÄLTÄ (painakaa tota täältä-sanaa :D). Ja ennen kuin jätätte kommenttia niin muistakaa että mun iho on mun iho ja saan tehdä sillä mitä haluan.



Translation: I've been thinking about getting a tattoo for some while now. As I feel that during my exchange period I've changed quite much as a person and really have become a believer in the true-bigger-than-life-love, I decided that this is the time to get a "real reminder" about that change. I decided to tattoo the most beautiful sentence I've ever known, "I love you", on my foot. The picture is taken right after the tattooing, so my skin is still quite red but nevermind. I know some people won't approve this, but I love it and it feels perhaps the best thing I've ever done. As me and Freark have already been discussing seriously about getting married etc, this feels like a first step towards serious commitment. That is also why I am now thinking about making another appointment to add Freark's name underneath that tattoo. And lastly, I would like to thank the inspiration I got in the first place, which can be found HERE.



-Hanna

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Onnistuminen

Jotta muistaisin sitten jatkossa, kun tuntuu etten osaa enkä opi mitään:

Tänään mulla oli synagogassa luento Hollannin juutalaisista. Mun pitäis kirjoittaa yhdelle kurssille aine nimenomaan liittyen hollantilaisiin juutalaisiin, tutkimuskysymys on kylläkin vielä auki, joten ajattelin jutella vähän tän luennoitsijan kanssa, jos saisin jotain ajatuksia tai vinkkejä. Se kysyi sitten multa että puhunko saksaa (mikä siinä on, että kaikki luulee mua saksalaiseksi, itävaltalaiseksi tai sveitsiläiseksi täällä?), ja sanoin että en mutta hollantia jonkun verran. Ja sitten kävin varmaan kymmenen minuutin keskustelun sen kanssa hollanniksi, ja sen aikana mun piti vaihtaa englantiin yhden sanan verran. Kävin siis järkevän akateemisen ja myös käytännönläheisen (se antoi säponsa jos haluan kysyä jotain/tarviin lähdemateriaalia/haluun jonkun juutalaisen yhteystiedot :D) keskustelun hollanniksi ja pärjäsin hollanniksi. Mä olin niin yllättynyt ja niiiiiin ylpee itsestäni! Välillä sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi kun kaupan kassa kysyy jotain ja jäädyn täysin ja on pakko vaihtaa englantiin kun en vaan tajua, mutta onneksi näitä päinvastasia kokemuksiakin on sitten tasapainottamaan. Kolminkertainen huraahuuto mulle?

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Silloin kun tenttipaniikki alkaa iskeä päälle ja lukiessa sitä miettii että pitäisi opiskella vaikka jotain tilastotiedettä ettei maailman epäreiluus, kamaluus ja vääryys tuntuisi välillä niin järjettömän musertavalta (varsinkin kun sattuu olemaan tämmöinen maailmanparantaja joka seitsemänvuotiaana leikki pikkusiskon kanssa että asui talossa jossa oli ainakin näääääääääin isoja reikiä seinissä ja sitten äiti sai "leikkiä" sosiaalityöntekijää ja pelastaa ne lapset), on kivaa että esimerkiksi tänään päivään on mahtunut myös kahvitreffit ihanan kaverin kanssa, kempparikaupasta meikkitarjouksen bongaus (Sephoralta kolme tuotetta kympillä!) ja kirjastossa meidän syksyisen Introduction weekin vetäjään törmääminen ja kuulumisien vaihtaminen tauolla sekä kymmeneltä kotiintullessa marenkien leipominen sokerinälkään Beatlesia kuunnellen.

Ylläoleva oli muuten yksi lause virke (Annika lukee tän kuitenkin jossain kohtaa :P), onko joku joskus sanonut että mä rönsyilen? Piti muuten yrittää tehdä macaronseja, mutta mä en oo löytänyt mantelijauhoa/-jauhetta mistään. No ehkä ensi viikolla. Hey Juuuuuuuudeeeee, jokohan ne marengit olis kohta valmiita... Hyvää yötä, tai huomenta niille jotka on jo nukkumassa niin kuin pitäis.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Ja tänään...

... istuttiin ekaa kertaa ulkona kahvilassa t-paidassa. Terveisiä vaan Suomen lumisateelle. Ja ei, tää ei ollut puhtaasti vittuilupostaus vaan antamassa teille kylmässä värjötteleville murusille toivoa että kyllä se kesä sieltä vielä joskus tulee! Pusuja, mä lähden nyt pyöräilemään pilatestunnille!

 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ilman takkia

http://www.weeronline.nl/Europa/Nederland/Groningen/4056536

Joo, voi olla ettei musta kuulu parina seuraavana viikkona yhtään enempää kuin nyt parina viime viikkona on kuulunut. Täällä on ihan mieletön kevät, kukkia joka paikassa ja kattoterassilla kun oltiin lounaalla tänään niin tuulesta huolimatta melkein tunsi ruskettuvansa. Otsikko ei ehkä ihan vielä pidä paikkaansa, en oo vielä kulkenut ilman takkia (mikä ehkä johtuu vaan siitä että oon napannut taas jonkun pienen flunssan), mutta viereisessä pöydässä lounaalla istuva poika oli t-paidassa. 

Muuten mun pitäisi ryhdistäytyä ehkä vähän koulun kanssa, oon ollut melko laiska ja eka tentti olis kahden viikon päästä, plus tietty pari esseetä mitä pitäs kirjottaa. Tää kevät ei ainakaan yhtään auta inspiroitumaan kirjastossa istumisesta... Toisaalta kai sitä välillä saa rentoilusta nauttiakin, ens vuonna voin sitten vaikka alkaa panostaa. :-) 

Mitään kovin erikoista täällä ei taida taas olla tapahtunut. Oon nähnyt paljon kavereita ja vastapainoksi viettänyt pari päivää vaan itseni kanssa, mun verho meni rikki (siitä petti kiinnike ja se putos alas, onneks en ollut nukkumassa sillon tai olis tullut päälle), joten oon puoltoista viikkoa nyt herännyt auringonpaisteeseen AIKAISIN - ihan totta äiti, joka päivä viimeistään yheksältä. Ehkä mussa sittenkin asuu joku pieni aamuihminen jos ei tarvitse herätä herätyskelloon. On ollu ihanan rento maaliskuu, tuntuu että suurin osa päivistä on mennyt vaan hengaillessa ja teekupin ääressä maailmaa parantaen. (rehellisyyden nimissä mainittakoon että välillä teekuppi on myös vaihtunut viinilasilliseen.) Tekis vaan mieli ottaa tanssiaskelia kadulla kun on niin hyvä mieli ja kiva olo. Lakkasin jokaisen kynnenkin eri värillä kun tuntuu että pursuilen vaan jotain onnellisuusenergiaa. Kohta lähden levittämään sitä yhteen ryhmätyöpalaveriin ja sitten teen armaalleni jotain oikein hyvää ruokaa. Oon muuten alkanut jostain syystä syödä tosi paljon vähemmän lihaa nyt parin viime kuukauden aikana. En tiedä johtuuko se siitä että muutama mun kaveri täällä on vege ja oon saanut niiltä paljon ideoita uusista ruokalajeista vai oonko vaan nyt jotenkin kasvanut ihmisenä koska välillä tuntuu että liha ällöttää ihan tosi paljon. Hippi mikä hippi, vaikka lihapullista en luovu.

EDIT/ Luin tän tekstin uudestaan läpi julkaisun jälkeen ja hyi, tulipa todella epäsuomalainen ällöttävän positiivinen pläjäys. Mainittakoon siis että mun niska on kipeä, kämppä pitäis siivota mutten jaksa, mun rahankäyttötavoite tälle kuukaudelle taitaa feilata (mikä johtuu kyllä vaan siitä että oon ostanut liian hyvää ruokaa, ainoa vaateostos parin kuukauden sisään on eilinen kympin teepaita) ja mua ärsyttää koska tiiän ettei meidän ryhmätyötä tekemään tuu kun muutama vaikka ryhmässä on noin kymmenen henkee, koska se ei oo pakollinen juttu. Jes, vähän negatiivisuutta peliin - heti parempi.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Äiti, lähetä salmiakkia

Ja panttereita ja Makuunin irttaripussi ja sirkusaakkosia. Ja lauantaipussi. Oon hekumoinu suomalaisista karkeista nyt jo kolme päivää eikä tää lopu. Täällä karkit on ihan kakkaa ja tänäänkin piti ostaa kaupasta ananasta, mustikoita, vadelmia, banaania ja päärynää että vähän helpottais tää känkkäränkkäpäivä. MUTKUEISEOOSAMAASIA. Oikeeta karkkia mulle heti nyt!

torstai 1. maaliskuuta 2012

Luopumista

http://www.youtube.com/watch?v=6lomPbYvZPs

Mulla on tosi outo, oudon varma olo. Juttelin just yhden maailman parhaimman tytön kanssa (pusuja Tiina) Skypessä, ja muutenkin parina viime päivänä mulla on ollut tosi nostalginen fiilis, oon muistellut missä mun lähi-Siwassa on kaikki tavarat ja mimmosia tyyppejä Makuunissa oli töissä, kävin siellä aina ostamassa karkkia :) Mutta vaikka mun tulevaisuus on yhtä isoa kysymysmerkkiä, mulla ei ole elokuun jälkeen kotia enkä tiedä mitä elämältäni haluan, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä mun tulevaisuus ei tule olemaan Suomessa, niin mulla on just nyt hirveen hyvä fiilis sen suhteen että mä tuun pärjäämään, missä tahansa sitten olenkaan ja mitä tuunkaan tekemään. Tietyistä asioista, ihmisistä, paikoista ja rutiineista on pakko luopua ja se tekee kipeää mutta loppujen lopuksi mikään ei välttämättä ole lopullista ja niihin parhaisiin tulee kyllä varmasti pidettyä yhteyttä. Välillä tuntuu kamalalta kun ei ole mahdollista esimerkiksi seurata siskon lasten kasvamista lähietäisyydeltä, osallistua monen rakkaan jokapäiväiseen arkeen tai olla lähellä jos jotain pahaa tapahtuu, mutta toisaalta elämä on valintoja. Välillä olis tosi paljon helpompaa olla, jos olis joku kertomassa mitä on pakko tehdä. Sitten vois itkeä ja potkia ja vihata sitä auktoriteettia, eikä tarvis itse olla se aikuinen joka joutuu itse tekemään ne oman elämän isoimmat päätökset. Mutta kai täytyy hyväksyä se, että kaikkea ei voi saada kun on näin paljon ihania ihmisiä siunaantunut ympärille.

Nyt laitan silmät kiinni ja nautin tästä varmuuden tunteesta, se on aika harvinaista herkkua. Alles komt wel goed ja ainakin tiedän että kotikotiin voi aina palata jos tilanne sitä vaatii.  

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Downwards

No ei se elämän voittokulku näköjään kauheen kauaa kestänyt, oon kuumeessa ja olo tosi vetämätön, tekis mieli vaan pamauttaa itseltä taju kankaalle kun joka paikkaa särkee. Onneks on Panadol Hotit, ja tämän päivän piristyksenä oli seuraava video, jonka äiti voi ainakin laittaa työpaikalla levitykseen :) http://www.godvine.com/Watch-What-This-90-Year-Old-Couple-Does-at-the-Clinic-1106.html

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kevään ensimmäinen kärpänen

Tiedättekö ne semmoiset päivät kun mikään ei onnistu? Unohdat pakatessa yöpuvun ja housuista vyön, laitat jalkaan ainoat kengät joista vesi tulee läpi heti kun et huomaa että ulkona sataa? Ja sitten onkin jo niin kiire ettet enää ehdi vaihtaa kenkiä ja joudut olemaan märin jaloin koko illan? Unohdat tarkastaa bussiaikataulut ja joudut odottamaan juna-asemalla yli puoli tuntia kun bussi ei mennytkään silloin kun luulit? 

Eikä se kuitenkaan haittaa mitään. Lainaat poikaystävältä rumaa keltaista paitaa sen ala-asteajoilta pyjamaksi ja kiität luontoa siitä että se tarvitsi jo pienenä xl-kokoisia paitoja. Vaihdat pitkän paidan päälle ettei haittaa vaikka housut roikkuu, eikä lätäköitä tarvitse väistellä koska ei enää ole väliä kastuuko jalat. Juna-asemalla kolikot riittää juuri ja juuri kahviin ja vaikka yhtään vapaata istumapaikkaa ei ole, niin ikkunan vieressä seisoessa näkee söpön nuorenparin käsi kädessä, se saa hymyilemään. Mp3-soittimessa on Scandinavian Music Groupia ja pahvimukin pohjalle jää ihanaa makeaa vaahtoa, melkein kuin jälkiruoka. Perille päästessä saat pusun ja sadekin loppuu juuri sopivasti ennen kuin lähdetään pyöräilemään. Ostamasi lahja on synttärisankarille mieluinen ja kortti saa koko porukan nauramaan. Viinilasin pohjaa et ehdi nähdä koko iltana ja pubissa poikaystävä silittää poskea ja kertoo miten näytät tänään kauniilta. Kotimatkalla se varoittelee miten maa saattaa olla liukas - schat do you remember where I come from, I'm kinda used to that. 

Eilen aamulla Leeuwardenissa oli hurja raekuuro, en oo koskaan nähnyt niin kovaa tuulta yhdistettynä raekuuroon. Toivoin ettei naapurin kissat olisi ulkona, ne olisi varmaan lähteneet lentoon. Tänään tuoksuu keväältä ja aurinko paistaa, ja aamulla näin vuoden ensimmäisen kärpäsen. Loppuviikoksi on luvattu +11 astetta ja lisää aurinkoa. Ostin vahingossa keväthuivin, valkoisen jossa on vihreitä ankkureita. Haluaisin myös viininpunaiset housut, taidan olla kipeä. Nyt taidan lähteä leikkauttamaan otsatukkaani vähän lyhyemmäksi ja sitten kirjastoon. Illalla meidän kokeileva keittiö tekee intialaista, jos saan tahtoni läpi. Nyt juon kuitenkin kupin kahvia kermavaahdolla.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Ajatusoksennus

Moi! Mitä kuuluu? Mulle kuuluu suorastaan mahtavan hyvää :) Viime postauksesta ilmikäynyt flow on vain jatkunut ja jatkunut! 

Joulu meni tosiaan tosi hyvin. Aika kiirettä piti kun olin Suomessa vain viikon ja piti nähdä x^100 määrä ihmisiä, mutta koska olen supernainen, sain kaiken aikataulutettua aika hyvin. Ehkä paras päivä silti oli tapaninpäivä kun maattiin sen kamalan myrskyn takia koko päivä perheen kanssa olkkarissa, katottiin leffoja ja tilattiin kepsua, laatuaikaa!

Mun synttärit olinkin sitten jo täällä, en tehnyt mitään kauhean erikoista kun oikeastaan kaikki kaverit oli sillon vielä pois Groningenista... Frearkin vanhemmat kävi täällä kakulla päivällä ja illalla me käytiin Frearkin kanssa vähän pyörimässä kaupoilla ja illalla parilla lasillisella viiniä, satuttiin sattumalta yhteen paikkaan jossa lauloi nuori tyttö ja samanikäinen poika soitti pianoa, ne oli tosi söpöjä :) Ainiin ja sit olis yks juttu josta en oo tainnut kertoakaan, mun synttärilahja:





Hehee ja nyt kun äiti ja Tiina on sopivasti tukehtuneet pulliinsa niin voin paljastaa että ei, sitä sormusta ei pidetä tossa sormessa, ei isi, se ei ole kihlasormus. And to my non-english-speaking stalkers: nope, it's not an engagement ring, I just wanted to see how fast my mom's heart can beat. 250 times per minute is the answer.

 Kauheesti muuta kuin kokeisiin lukemista en kuun alussa ehtinyt harrastaakaan, mikä oli siinä mielessä ihan jees että kaikilla mun kavereillakin oli kokeita, eli ainoa sosiaalinen aktiviteetti tais olla lounaat silloin tällöin. Aloitin myös työt siellä Suomi-koulussa!

Suomi-koulu on tosiaan Groningenissa toimiva koulu lapsille, jotka puhuvat ja haluavat ylläpitää suomen kieltä. Se toimii suunnilleen joka toinen lauantai eli ihan täydellinen mulle, kun tässä tilanteessa en halua mitään 4 päivää viikossa -duunia. Mun ryhmä on 5-12-vuotiaat, joille on tietysti vähän haastavaa keksiä tekemistä kun ikä- ja osaamishaarukka on noin laaja. Onneksi lapset on tosi mahtavia tyyppejä ja keksivät itsekin kaikkea kivaa :) Tänään oli toinen kerta ja meni taas tosi vauhdilla aika. Tekemistä on kivaa keksiä, kun on niin vapaat kädet, ja onneksi meitä opettajia on kaksi ideoimassa. Ja hassua, kun joku kutsuu opettajaksi :)

Tänään olis vuorossa leffaa, kävin ostamassa töistä tullessani marketilta pähkinöitä mutta taidan sittenkin antaa itselleni luvan sortua leffapoppareihin, mmmm. Alkuviikko oli mulle täydellistä rentoutusta, katsoin vaan sairaasti sarjoja koneelta ja luin kirjoja ja kävin lenkillä enkä tehnyt mitään järkevää. Ihanaa :) Nyt mun täytyy ehkä lähteä tekemään ruokaa niin pääsen sinne leffaankin joskus.

Ja ps, vaikka mulla tuleekin jo kaikki vaalijutut ulos korvista (varsinkin facebookissa), niin hyvin äänestetty Suomi!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Valaistuminen

Tänään lounasta syödessä tajusin miten kamalan onnellinen olen. 

Onko lopulta muulla mitään väliä? 

(joo, peeäs, lupaan että saatte jotain kunnon tarinoita näiden lausepostausten sijaan heti koeviikon jälkeen)

torstai 12. tammikuuta 2012

Kansalaisvelvollisuuksia

Käytiin tänään äänestämässä. Groningenissa voi äänestää, mikä on kovin positiivista koska esimerkiksi Amsterdamiin en olisi tänä viikonloppuna ehtinyt. Kuulemma keskimäärin äänestäjiä käy noin 35, elän siis aika suomalaismetropolissa. :D Muuten stressaa, tuntuu etten tiedä huomiseen tenttiin mistään mitään. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin - sain työpaikan. :) Kerron siitä lisää myöhemmin, lauantaina on ensimmäinen työpäivä.

Tässä vielä luettavaa kaikille teille, jotka mietitte vielä ketä äänestäisi ;) https://www.facebook.com/notes/pekka-haavisto-presidentiksi-2012/haavisto-vastaa-vanhasen-vaalikoneeseen/274217532638472

tiistai 10. tammikuuta 2012

2011

Iltaa!


Mulla on koeviikot alkamassa, eli mikäpä olis parempi aika päivitellä blogia. ;) Nyt tosin koestressin ja huonosti nukuttujen öiden (Suomi-vieraita oli täällä viikonlopun ajan ja vierailusta on nyt toivuttu kaksi päivää) takia saatte vaan tämmöisen kyselyn. Kerron kuulumisia sitten paremmalla ajalla!


IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Olen! Montakin, ja hyvää semmoista.

2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
Voi että, näitä riittää. :) Hypännyt tutusta ja turvallisesta pois, pakannut elämän kahteen matkalaukkuun, opetellut pärjäämään vieraassa maassa vieraalla kielellä ja oppinut juomaan kahvia.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Joo.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Kevät oli ihanaa aikaa, samalla täynnä odotusta muutosta mutta muutto oli kuitenkin niin kaukana, että ehdin vielä nauttia täysillä Suomesta. Läksiäiset Hämeenlinnan ja Tampereen kavereiden kanssa oli ihania, samoin kuin kaikki kesäillat ja randomit terassi-/puisto-/ruokareissut. Tänne muuttaminen ja eka yö Frearkin kanssa uudessa kodissa oli superjännää, samoin kuin tyttöjen iltojen viettäminen täällä ja kaikki muu asiaankuuluva maailmanparannus. Ehkä paras hetki kuitenkin oli se kun sain ensin sähköpostin että mut on valittu tänne vaihtoon, ja myöhemmin kun tuli se virallinen kirje. Sitä kiljumisen määrää... :D

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En ainakaan tietääkseni.

MINÄ

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Aika kovasti, sanoisin. Maailmankuva on avartunut hurjan paljon ja oon oppinut aika paljon uutta itsestäni, samoin kuin aika monesta ihmisestä ympärilläni.

2. Oletko lihonut?
Voi, olen... joulukilot <3

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En ainakaan niin että muistaisin

4. Oletko ollut yksin elokuvissa tämän vuoden aikana?
En taida koskaan olla ollut.

5. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä vuoden aikana?
En ole.

RANDOM

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Yhtä en voi valita, mutta kollektiivisesti kaikki uudet kaverit Groningenissa!

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tainnut tehdä yhtäkään.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei kai?

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Onneksi ei.

5. Missä maissa kävit?
Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Hmmmm. Eipä tuu nyt mitään kovin suurta mieleen. Lottovoiton? :D

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
30.8.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Tänne lähteminen, ja se että oon onnistunut luomaan tänne elämän jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Ja pienemmät jutut, kuten se että hollanti sujuu jo aika hyvin, oon aika tottunut jo kulttuuriin, ja se että läpäisin syksyn kaikki tentit!

9. ...ja suurin epäonnistumisesi?
No jaa, kai mua kieltämättä vieläkin vähän vituttaa se miten naurettavan vähän panostin mun praktikumiin ja miten huono siitä tuli. :D Plus, että en koskaan puhunut pirikessulle. =(
 
10. Kärsitkö vammoista?
Polvi tilttaili vähän liian usein ja jotain pienempää oli kanssa, mut ei onneksi mitään maatakaatavaa.

11. Mikä oli paras asia, minkä ostit?
Kai ne on kaikki ne lentoliput. Tai sitten Ralph Laurenin aurinkolasit palkintona ylityöviikonlopusta! :D

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Frearkin hurjasti, ja kaikkien kavereiden (ja työkavereiden), jotka jaksoivat kuunnella mun höpötystä ja kriiseilyä muutosta. Ja tietysti äitin ja isin, koska ne nyt vaan sattuu olemaan parhaat äiti ja isi jotka ihmisellä voi olla. :) Ja kapiksen, vaikka se onkin välillä vähän tymä ilman hoota!

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Itseni välillä kun en osannut olla stressaamatta. Ja Essin, kun se aina pakottaa juomaan tequilaa

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Varmaankin vuokraan ja ihan elämiseen

15. Mistä innostuit eniten?
Tästä vaihdosta, muuttamisesta, siitä että saa olla työtön, ja siitä että voi nähdä poikaystävää ilman viikkojen suunnittelua

16. Vuoden 2011 ihmiset?
Minäminämiiinää eikä kukaan muu (eikö tätä kysytty jo?)

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Taidan olla onnellisempi. :)

18. Lihavampi vai laihempi?
En tiedä onko kiloja tullut lisää mut ainakin löysempi. Mutta tästä alkaa muutos, terveisin tomaattikeittokuuri

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Voi, köyhempi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Nauttivani hetkestä. Ja syksyllä olis voinut ehkä tehdä jonkun reissun johonkin, kun oli vielä rahaa...

21. Entä vähemmän?
Murehtivani ja stressaavani, ja pelkääväni pahinta.

22. Miten aiot viettää joulun?
Olin Suomessa käymässä, juoksin paikasta toiseen näkemässä ihmisiä mutta ehdin onneksi rentoutuakin vähän :)

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Pohdin tätä hetken, enkä kyllä keksinyt mitään. Eipäs kun joo. Bremenin reissulle olisin laittanut jalkaan kumpparit.

24. Rakastuitko vuonna 2011?
En, kun rakastin lisää :)

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Greyn anatomia ja tietty Salkkarit

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En mä taida tosissani oikein vihata ketään. Turha käyttää energiaansa ihmisiin, joista ei pidä

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Flickan som lekte med elden, vai luinkohan sen edes tänä vuonna...

29. Entä musiikillinen löytö?
Ööööö, apua. En mä osaa sanoa vain yhtä. Mutta keikallinen löytö oli Negative muutamaan kertaan, se oli hauskaa. Saattoi myös johtua seurasta ja muutamasta muusta hauskasta tekijästä.

30. Mitä halusit ja sait?
Toisen kotimaan.

31. Mitä halusit muttet saanut?
No sen lottovoiton...

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
 Ai vuoden suosikki, apua. 500 days of Summerin taisin nähdä vasta alkuvuodesta, se oli ihana.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Kalenterin mukaan olin autokoulun teoriatunnilla... :D Käytiin syömässä ja leffassa tyttöjen kanssa.



34. Ketä kaipasit?
Ensimmäisen puoli vuotta Frearkia, toisen puoli vuotta perhettä ja ystäviä Suomesta. Koko vuoden Heliä, Danielia, Maxia ja Majaa. On tässäkin hitsi vie elämä, aina saa jotain kaivata... :D Muuttakaa kaikki samaan maahan, nyt heti!

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Freark on aika hyvin tainnut soveltaa muhun sen psykan opintojen oppeja...

MUUTA

1. Oletko joutunut tappeluun?
En, paitsi tietysti Kaisan kanssa

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
No mikä on luvatonta? En mä mitään kovin pahaa kai. Kävellyt punasia päin ja ryypännyt arkipäivinä juonut viiniä ja keskustellut maailman synnystä arkipäivinä. Minkäs sille voi että parhaat bileet on torstaisin, ainakin Tampereella...

3. Oletko juonut "perseitä"?
Joskus on tullu otettua vähän liikaa. Virheist oppii ja kokemust karttuu

4. Oletko tehnyt tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
Enpä kyllä. Parissa riitatilanteessa olisin ehkä voinut muotoilla asioita vähän eri lailla, mutta kyllä niistäkin selvittiin.

Kokonaisuudessaan kovin hyvä vuosi, mutta badabim badabum eiköhän tehdä tästä vielä parempi. Nyt täytyy kai palata takaisin kirjojen pariin, mulla olis vielä tunti aikaa kun yks urpo Freark unohti opiskelijakorttinsa porukoilleen ja tuleekin vasta tunnin päästä... Moi!